Kymmenettä kertaa jaettavan Botnia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat on nimetty. Juhlavuonna 15 000 euron pääpalkinnon lisäksi jaetaan 5 000 euron ylimääräinen summa, jonka käyttötapa paljastetaan lauantaina Oulun Kirjamessuilla Kaleva-lavalla.

Botnia-kirjallisuuspalkinnon raati sai tänä vuonna luettavakseen 145 teosta. Luku-urakan ja analyyttisen keskustelun päätteeksi raati nimesi palkintoehdokkaiksi kahdeksan loistavaa teosta, mikä on sääntöjen mukainen enimmäismäärä. Ehdokaslistalla on yksi esseeromaani, runokirja, kolme romaania, elämäkertasarjakuva ja kaksi tietokirjaa.

Botnia-raati kuvailee tämän vuoden kirjoja näin:

Tänä vuonna palkintoa varten oli ehdolla poikkeuksellisen suuri määrä teoksia, ja tarjonnan taso oli erittäin korkea. Vahvoja teoksia löytyi erityisesti romaanien, sarjakuvien, lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä tietokirjallisuuden joukosta. Vuoden kirjallisuudessa nousivat esiin päihteet ja väkivalta, yksinäisyys ja yhteiskunnan sivuun vetäytyminen. Monia teoksia luonnehtii juurevuus ja rouheus: Pohjois-Pohjanmaa ja pohjoinen näkyvät paitsi miljöinä myös historiassa, kielessä, elämäntavoissa ja ihmisten suhteessa ympäristöönsä. Laajemmin tämän vuoden teokset tavoittavat jälleen kysymyksiä ihmisyydestä, yhteiskunnasta, luontosuhteesta, ekokriisistä ja tämän ajan muutoksista.

Ehdokkaat ovat:

Satu Erra: Rondo ja modulaatio, Tammi

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Tavara-avaruus, WSOY

Anu Kolmonen: Paperijumalat, Aviador

Aapo Kukko: Punainen Beethoven. Sarjakuvasinfonia Dmitri Šostakovitšin elämästä, Zum Teufel

Veli-Pekka Lehtola: Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään, Gaudeamus

Katariina Parhi & Vesa Ranta: Rikoksetta rangaistut, Siltala

Tuomo Pirttimaa: Lyijykausi, Johnny Kniga

Jenni Räinä: Vaino, Otava

 

Teokset esitellään ja ehdokkaat kukitetaan lauantaina 10.10.2026 klo 13 Oulun Kirjamessujen Kaleva-lavalla Oulun Lyseon lukiossa (Kajaaninkatu 3).

Botnia on palkintona poikkeuksellinen: ehdolle voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuudenlajia edustava kaupallisen kustantamon julkaisema teos. Lisäksi kielirajausta ei ole – riittää, että tekijä on kotoisin tai asuu Pohjois-Pohjanmaalla.

Botnia-raadin jäsenet ovat:

kirjallisuudentutkija Hanna-Leena Määttä, Oulun yliopisto (puheenjohtaja)

informaatikko Anna Kippola, Raahen kaupunginkirjasto

kulttuuritoimittaja Eeva Kauppinen, Kaleva

dramaturgi Janne Rosenvall

kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen

kirjailija Marja-Leena Tiainen

kirja-aktivisti Ville Juutinen

Botnia-kirjallisuuspalkinnon perustaja Oulun kirjailijaseura ry jakaa palkinnon. Palkintosumman lahjoittavat tänä vuonna Oulun kaupunki, sanomalehti Kaleva ja LähiTapiola Pohjoinen. Botnia-voittaja julistetaan 7.11.2026.

Lisätietoja palkinnosta antavat Oulun kirjailijaseura ry:n puheenjohtaja Antti Leikas, p. 040 5666 862 ja Botnia-raadin puheenjohtaja Hanna-Leena Määttä, p. 050 597 4524.

 

Raadin luonnehdinnat ehdokkaista

 

Satu Erra: Rondo ja modulaatio, Tammi

Esseeromaanit ovat parhaimmillaan yllättäviä ja odottamattomia matkoja uuteen tietoon. Samalla ne ovat matkoja, jotka vievät lukijan silmäkkäin itsensä kanssa. Rondossa ja modulaatiossa omaelämäkerrallisuus ja esseemäinen pohdinta nivoutuvat hienosti yhteen. Äärimmäisen rehellinen teos vie lukijaa Kuusamosta Berliiniin, lapsuudesta aikuisuuteen, tytöstä äidiksi, ulkopuolisuuden tunteista häpeään ja ihmisen kohtaamiseen sekä uuteen kieleen. Euroviisut ja niihin liittyvä ajankuva kulkevat läpi teoksen: viisuja katsotaan Kuusamossa television ääressä pienen saunalimsapullon kanssa ja myöhemmin paikan päällä Sveitsin Baselissa. Samalla teos avaa paitsi Euroviisujen historiaa, merkityksiä ja poliittisuutta myös runoutta. Lopulta se viettelee lukijan runouden maailmaan.

Taitavasti kirjoitettu, humaani, lempeä ja oivaltava Rondo ja modulaatio herättää uteliaisuuden, avaa uusia näkökulmia ja kutsuu lukija tekemään samalla omaa matkaansa. Ja kaikkea yhdistävät mukana kulkevat apinavinjetit – ja ennen kaikkea kieli, josta pohjimmiltaan teoksessa on kyse.

 

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Tavara-avaruus, WSOY

 Tavara-avaruus käsittelee runoin ja kuvin kotien tavarapaljoutta ja jatkuvaa uuden haluamisen kierrettä. Runot leikittelevät herkullisesti sanoilla ja rytmillä: niissä tehdään kottikärrynpyöriä ja pidetään keräkaalikekkereitä, pömistään, viskellään, pöyhitään, kökötetään ja mökötetään. Osuvat riimit ja kielellinen ilo saavat hymyn aikuisen huulille ja pienen lukijan ääneen nauramaan – teoksen vetovoimasta kertoo sekin, että eräs kolmivuotias lukija halusi kuulla ”Oodi esineille” -runon ilta illan jälkeen uudelleen. Hauskojen runojen lomaan on ujutettu hienovaraista kritiikkiä kulutusyhteiskuntaa kohtaan. Kodit pursuavat tavaraa, mutta kirja ohjaa kysymään, kuinka tarpeellista kaikki tavara lopulta on. Mira Malliuksen värikäs kuvitus täydentää runojen maailmaa ja niiden leikkisää, paikoin ilkikuristakin tunnelmaa. Tavara-avaruus on ajaton ja monipuolinen lastenkirja. Ehkä jopa klassikkoainesta?

 

Anu Kolmonen: Paperijumalat, Aviador

Missä kohdassa loppuu ihminen ja alkaa köyhä? Siinä on Paperijumalat-romaanin iso kysymys. Kolmonen on agendansa löytänyt köyhälistökirjailija, joka jatkaa työläiskirjallisuuden perintöä peräpohjolan murteella ja vahvalla omalla äänellään. Sinuttelumuodossa kirjoitetun teoksen päähenkilö katselee asioita köyhyyden sylistä ja maailman laidalta. Teos on kipeän ajankohtainen yhteiskunnallinen romaani. Se avaa oven siihen arkeen, johon sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusten ja omaishoitajien tukien leikkaukset osuvat. Romaanissa maailman onnellisimman kansan illuusion sisällä ja kurjistumisen keskellä värjöttelee ja sinnittelee iso joukko ihmisiä, joita byrokratia ei tunnista ja joiden tilillä olevat rahat eivät riitä edes Lidlin alepelargonioihin.

”Pitäskö sun kirjoittaa rakkaudesta?” kysyy ystävä kirjan kertojalta. ”Pääsisit helpommalla, kun ei tarvis koko ajan jotain oman elämäs paskakasoja kaivella.”

Hurraa paskakasat! Tämä aika tarvitsee tällaisia teoksia. Paperijumalat on omakohtaisista kokemuksista ponnistava voimakirja, joka kuuluisi jokaisen syrjityn, päähän potkitun, näkymättömän ja varsinkin päättäjien käteen.

 

Aapo Kukko: Punainen Beethoven. Sarjakuvasinfonia Dmitri Šostakovitšin elämästä, Zum Teufel

 Aapo Kukon sarjakuvaromaani Dmitri Šostakovitšista on näyttävä teos, joka osoittaa sarjakuvan vahvuudet henkilöhistorian kuvaamisessa. Punainen Beethoven tavoittaa taitavasti säveltäjän sisäisiä kokemuksia historian rattaissa. Kirjan kuvitus hyödyntää monipuolisesti kuvakokoja, kompositioita sekä nopeita siirtymiä paikassa ja ajassa. Taitavasti sommiteltu kerronnan rakenne hyödyntää takaumia luoden rinnastuksia säveltäjänä elämänvaiheiden välille. Tarina liikkuu useissa aikatasoissa ja avaa säveltäjän elämänvaiheita tunnelmia taidokkaasti vaihdellen. Keskeisten sävellystöiden kautta historiaan kiinnittyvä kertomus painottaa taiteilijan asemaa totalitaristisessa yhteiskunnassa. Kukko tavoittaa jyrkkää mustan ja valkoisen kontrasteilla hirmuvallan varjot vaikuttavasti. Erityisesti unet visualisoivat voimallisesti säveltäjän pelkoja: vaaran tunne ja painajaisiin asti tuleva hirmuvaltiaan varjo on alati läsnä. Näin teos kytkeytyy myös nykymaailmassa näkyvillä olevaan sensuurin ja kontrollin piirteisiin ja kasvaa sarjakuvan merkkiteokseksi.

 

Veli-Pekka Lehtola: Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään, Gaudeamus

Kenen maa, kenen ääni? on kevyesti rullaava järkäle – teos, jonka kokoinen aukko suomalaisessa kirjahyllyssä on tähän asti ollut. Vertaisarvioitu tutkimusteos avaa laajan historiallisen kaaren saamelaisten menneisyydestä ja saamelaisten ja suomalaisten suhteista jatkaen samalla vaikuttavasti Lehtolan elämäntyötä saamelaisen historian tutkijana. Lehtola on taitava kielenkäyttäjä ja verraton kynäniekka, joka luo monitasoisista, monimutkaisista ja vaikeista aiheista lukijansa mukaansa tempaavaa, elävää ja sujuvasti etenevää tekstiä. Upeat arkistokuvat ja tietolaatikot rytmittävät teosta, syventävät sen teemoja ja konkretisoivat historiaa. Saamelaisten ja suomalaisten suhteiden syväluotaukselle on ollut polttava tarve. Kenen maa, kenen ääni? kuuluu niin työpöydille kuin yöpöydille – ennen kaikkea mahdollisimman monen lukijan käsiin.

 

 Katariina Parhi & Vesa Ranta: Rikoksetta rangaistut, Siltala

Katariina Parhin ja Vesa Rannan tietoteos on vakuuttava esitys nykyisin vähän tunnettujen työlaitosten historiasta. Työlaitoksia varten luotiin järeä koneisto, jonka historiaa, toimintatapoja ja laitoksiin liittyviä ihmiskohtaloita kirja ansiokkaasti avaa. Työlaitoksiin saattoi päätyä esimerkiksi elatusavun laiminlyömisen, irtolaisuuden, työn vieroksunnan tai sopimattomaksi arvioidun elämäntavan vuoksi. Arkistoja, laitoksissa olleiden kirjeenvaihtoa ja haastatteluja hyödyntäen kirja kuvaa aihettaan kattavasti eri osapuolien näkökulmia huomioiden. Kirjan kautta avautuu monipuolinen näkymä elämään laitoksissa ja yhteydenpidosta ulkomaailmaan. Taidokkaasti taitettu kirja on myös visuaalinen elämys. Vesa Rannan valokuvat ja arkistomateriaalit avaavat syventävät lukijan eläytymistä työlaitosten arkeen. Kokonaisuuden viimeistelee kirjan kieli, joka on kautta linjan sujuvaa, ja huolella pohdittu rakenne, joka pitää lukijan otteessaan ja koskettaa.

 

 Tuomo Pirttimaa: Lyijykausi, Johnny Kniga

Tuomo Pirttimaan Lyijykausi on tykki. Se on täsmällinen, tehokas ja hankalasti väistettävä. Teos seuraa salametsästäjä Unto Ekin elämänvaiheita lapsuudesta vankilaan, kirjailijaksi ja vanhuuteen. Sotaa seurannutta jälleenrakennusta on pidetty kansallisena menestystarinana, mutta Lyijykausi tuo myyttiin toisen kulman.

Ek tuomittiin jo lapsena: Pirttimaan sanoin hänen rikoksenaan oli köyhyys ja pahatapaisuutenaan orpous. Ankeat kasvuolosuhteet lastenkodissa, epätoivoinen kamppailu pienviljelijänä ja oman käden oikeuteen perustuva salametsästys muovasivat Ekistä erägenreä uudistaneen kirjailijan, jolle toivo ja armo olivat vieraita. Synkkämielinen asenne ja juoppouden taakka kuvataan teoksessa ymmärtäen, niitä kuitenkaan ihannoimatta.

Teoksen rakenne on poikkeuksellisen tarkka niin kokonaiskomposition kuin yksittäisten lauseiden tasolla. Erakkohahmon vaiheet kuvaavat lähihistoriamme vähemmän tunnettua puolta, väliin naurattaen ja väliin itkettäen. Oman tiensä raivaajan tarina pakottaa näkemään toisin.

 

 Jenni Räinä: Vaino, Otava

Vaino on hienosti kirjoitettu, ehjä ja tarkka historiallinen romaani, joka vie lukijan isonvihan julmien tapahtumien keskelle Iihin, Pohjois-Pohjanmaalle. Aistivoimainen teos kuljettaa päähenkilö Valpurin mukana ruumiissa tuntuvalle pakomatkalle soille ja metsiin, joiden suojissa yritetään pysyä piilossa ja hengissä. Luonto ympäröi ihmistä, ja kansanuskomukset juurruttavat romaanin syvälle aikaansa ja paikkaansa. Väkivalta, sen seuraukset ja selviytymisen hinta saavat kirjassa monet kasvot. Erilaisten henkilöhahmojen ja näkökulmien kautta teos pysäyttää katsomaan ihmistä ja ihmismieltä äärimmäisissä olosuhteissa – myös niitä tekoja ja ratkaisuja, joita voi olla helppo tuomita mutta vaikeampi ymmärtää.

Vaino on riipaiseva romaani väkivallasta ja menetyksestä, mutta synkkyyden keskellä sinnittelee myös toivo elämästä ja tulevaisuudesta. Kaunis ja tarkka kieli tekee raskaasta aiheesta lähes käsin kosketeltavan. Yksinkertaisesti huippuromaani.

 

 

Oulun kirjailijaseura on Oulun alueen ammattikirjailijoiden edunvalvonta- ja tukijärjestö. Sen tarkoituksena on edistää Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan ammattikirjailijoiden työskentelymahdollisuuksia, rakentaa seudulla toimivien kirjailijoiden yhteisöä sekä ajaa alueen kirjailijoiden etuja.

Lisätietoja Oulun kirjailijaseurasta löytyy osoitteesta oulunkirjailijaseura.fi.  

Botnia-kilpailun säännöt löytyvät osoitteesta www.oulunkirjailijaseura.fi/botnia-palkinto.